MerkillinenKettu_01


Sosiaalinen, sopeutuvainen ja vauhdikas ovat ainakin sanoja, jotka tulivat mieleeni jo heti ensimmäisten elettyjen viikkojen jälkeen ja nuo sanat sopivat Kepeen läpi sen elämän vallan mainiosti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei todellakaan puuttunut, kun Kepe pääsi vauhtiin. Yleisesti Kepe suhtautui elämään iloisesti ja kaikki oli kivaa, jollei toisin todisteta. Kepe oli aina valmis kun vihjaistaankin että se pääsee mukaan. Riistaintoa myös löytyi ja sorsametsälläkin Kepeä on käytetty useana vuonna. Vanhemmiten Kepe vietti eläkepäiviä lenkkeillen ja elämästään nauttien, selän luupiikkien rajoittaessa elämää suuremmilta riehumisilta. Kepe kastroitiin muutaman eturauhastulehduksen jälkeen 9-vuotiaana. Joulukuussa 2015 Kepe sai aivoinfarktin hammasoperaation anestesian yhteydessä, mistä se onneksi toipui hyvin lyhyellä kortisonikuurilla, saatuaan oikean diagnoosin nopeasti. Kevättalvella 2017 Kepe alkoi yskiä ja yskän syyksi diagnosoitiin keuhkoissa oleva kasvain. Kepe voi hyvin vielä kevään, mutta sään lämmetessä sen vointi huononi ja jouduimme tekemään sen viimeisen palveluksen 8.6.2017, Kepen ollessa 12 vuotta.


Socal, adapting and speedy were the words I used to describe Kepe as a puppy and those words have applied to him throughout his life. In general everything is nice and fun for Kepe, unless later proven otherwise. He is always ready to go. He has been nice worker with the game and we’ve used him in practical duck hunting during several years. Kepe spent his retirement enjoying walks in the forest. He has some epiphytes in his spine and that naturally puts some restrictions to his life, and he’s left home from the most tiresome activities. Kepe was neutered at the age of 9 after few inflammations in his prostate. He got also a stroke while being under anesthesy in a tooth operation. Luckily he recovered well after gotten diagnozed correctly soon after the operation. In winter 2017 he started coughing and was diagnozed with a lung tumor. When summer arrived, we had to let him go on 8.6.2017 at the age of 12.



Uros – Male
FIN29602/05
17.5.2005 – 8.6.2017

Kasvattaja – Breeder:
Johanna Pikkarainen (Merkillinen)

Omistaja – Owner:
Riikka Tarvonen, Kellokoski


Lonkat – Hips: B/B
Kyynärät – Elbows: 0/0
Silmät – Eyes: OK (25.7.2007)
PRA status B (kantaja – carrier)

Paino – Weight: n. 20 kg
Korkeus – Height: n. 50 cm

Jalostustietokannassa
In breeding database

Harrastukset – Hobbies

>> FIN JVA (Suomen jälkivalio)
>> Savon Nuuskujen mejä-tulokas 2007
>> Jäljestänyt myös käytännön metsästyksessä haavoittuneita peuroja ja kauriita

>> FIN JVA (Finnish blood tracking champion)
>> Savon Nuuskut (Retriever club in eastern Finland) blood tracker new comer 2007
>> Has been tracking wounded deers in practical hunting situations

>> NOU1 – Taipumuskoe ensimmäisellä yrittämällä hieman yli 1v:n iässä 22.7.2006
>> Used in practical duck hunting during many autumns

>> Results: NOU1 (passed retrieving test)
>> Our duck hunting companion of many autumns

Taipumuskoe, 22.7.2006 Paltamo, tuomari Tapio Sihvonen – NOU1 –
1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti vieraisiin ihmisiin ja muihin koiriin (hyväksytty)
2. Uimahalu: Hyvä uimahalu (hyväksytty)
3. Hakuinto: Hakee hyvällä innolla, mutta ei tahdo edetä riittävän etäälle (hyväksytty)
4. Noutohalu: Oma-aloitteiset talteenotot (hyväksytty)
5. Nouto-ote: Hyvät pehmeät otteet (hyväksytty)
6. Palauttaminen: Vauhdikkaasti ohjaajan läheisyyteen (hyväksytty)
7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen, rauhallinen (hyväksytty)
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Hieman puutteellinen itseluottamus veneestä heitettyä lokkia hakiessa. Etenee kuitenkin vauhdikkaasti kanilla (hyväksytty)
9. Yhteistyö: Hyvä yhteistyö (hyväksytty)
10. Yleisvaikutelma: Tänään riittäviä taipumuksia esittänyt nuori uros, joka selviytyi tehtävistä helpohkosti (hyväksytty)

>> Ainoa virallinen tokostartti: ALO3

>> Started once in obedience tests with a 3rd price in beginner’s class

>> FI MVA (Suomen muotovalio)
>> Best Working class male in Toller Show 2009

>> FI MVA (Finnish champion)
>> Best Working class male in Toller Show 2009

Luonnetesti, 11.10.2008 Hausjärvi, tuomarit Riitta Lehmuspelto & Lea Haanpää
Toimintakyky:
+1
Kohtuullinen (15)
Terävyys:
+3
Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (3)
Puolustushalu:
+3
Kohtuullinen, hillitty (3)
Taisteluhalu:
+2
Kohtuullinen (20)
Hermorakenne:
+1
Hieman rauhaton (35)
Tempperamentti:
+1
Erittäin vilkas (15)
Kovuus:
-2
Pehmeä (-16)
Luoksepäästävyys:
+3
Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (45)
Laukauspelottomuus:
+++
Laukausvarma
Loppupisteet: +120p

Kepe has also tested in the mental test that is designed for working dogs. Kepe did approximately as I thought he would: lively dog, soft but with ability to action and secure to shots.
>> +120 points and secure to shots


 

Ilmoitin Kepen testiin hetken mielijohteesta kun kuulin tollereiden testissä vapautuneen yhden paikan viikkoa ennen testiä. Testipäivänä Kepe oli ensimmäinen koira. Testin alkuun toinen tuomareista kyseli mitä koiran kanssa on touhuttu ja onko kisattu jossain lajissa, jne. Sitten oli leikityksen vuoro, leikitys tapahtui Kepillä ja olin varma ettei Kepe lähde mihinkää keppileikkiin kun ne on muutenkin tylsiä mutta niin vain se olikin ihan kivaa Kepen mielestä ja intoutuipa se hieman kevyeen vetoleikkiinkin, kevyeen vain toki, tuomarikin kommentoi että hellä ote kuten noutajalla pitääkin olla.

Seuraavana oli kelkkatesti. Kelkkaa vedettiin nykäyksin nurmikentän rajasta kohti meitä ja lopulta aivan minun jalkoihini. Kepe aloitti heti kelkan lähtiessä liikkeelle ”urrrr – vuh – urrrr – vuh” äännähdykset odotetusti. Näin se toimii muutenkin kun se toteaa jonkun olevan varsin epäilyttävä. Aluksi Kepe piti tuota ääntä sivullani seisten mutta kelkan tullessa lähemmäksi alkoi se haukkua kovempaa ja siirtyi hieman taemmaksi en tiedä miten se siellä poukkoili kun oma katseeni piti olla vain kelkassa. Mitää kovia nykäyksiä en kuitenkaan kädessäni tuntenut. Kelkan ollessa vieressä siirryin aivan varpaat kiinni kelkkaan ja Kepe tuumaili tilannetta jostain takaani. Sitten tuomari pyysi siirtymään toiselle puolelle kelkkaa ja kun siirryin sinne Kepe loikki perässä ja tuli moikkaamaan kelkassa olevaa ”ukkoa” nuolemalla sitä piposta vaikkakin sitä vielä jännitti omituinen otus 🙂

Seuraavaksi Kepelle vaihdettiin lyhyt remmi ja kävelin sen kanssa hiekkakentällä kunnes toinen tuomari aloitti hyökkäyksen kentän reunalta ja minun piti pysähtyä. Kepe katseli hyökkääjää seisten minun vieressäni ja heiluttaen häntää ”kivalle” tuomarille ;-D Kun tuomari oli melko lähellä (olisiko ollut jotain vajaa 5m) totesi Kepe että ehkä se ei olekaan niin kiva ja alkoi haukkumaan. Ensin se haukkui sivullani ja siirtyi hieman taemmas tuomarin tullessa hieman lähemmäs mutta kun tuomari tuli vielä lähemmäs siirtyi Kepe minusta katsottuna etuviistoon tuomaria kohti (totesi ilmeisesti että, jos mamma ei tee mitään, niin hänen ilmeisesti pitää). Tuomari muuttui kiltiksi ja otti Kepen mukaansa. Kepe lähti mukaan mutta hieman karttoi omituista tyyppiä, tuomarin laittaessa Kepen istumaan minua kohti ja siirtyessä itse sivuun, vaihtoi Kepe rintamasuunnan tuomaria kohti, jolloin toinen, minun luonani ollut, tuomari naureskeli että näköjään se totesi että tuota pitää pitää hieman silmällä. Seuraavaksi sain kutsua Kepeä ja sieltä se juoksi iloisena takaisin luokseni.

Seuraavaksi oli lisää pelotteluja tiedossa haalarin ja tynnyrin muodossa. Ensin kävelin talon reunaa pitkin ja kulmalle päästyä maasta kiskaistiin hieman koliseva haalariviritys ylös. Kepe säikähti, mutta pyrki heti perään haistelemaan sitä, kuitenkaan en saanut vielä pysähtyä vaan jatkoimme matkaa toista talon sivua pitkin ja meidän perään vieritettiin koliseva tynnyri, jota Kepe säikähti enemmän kuin haalaria. Jatkoimme matkaamme ja kiersimme heti talon ympäri takaisin pelottelupaikoille. Haalarin kohdalla Kepe kulki remmi löysällä kuitenkin niin että minä olin selkeästi haalarin ja sen välissä. Tynnyrille tultuamme minun piti istua sen päälle, Kepe jäi remmin mitan päähän ihmettelemään mutta tuli sitten jännityksestä huolimatta haistamaan omituista kapistusta.

Sitten vuorossa oli pimeä huone. Menin toisen tuomarin kanssa pukuhuone+sauna-tilaan ja huhuilin Kepeä perääni. Sitten istuin saunan perälle alalauteille ja valot sammutettiin. Kepe tuli sisään toisen tuomarin kanssa ja aloitti etenemisen minua kohti. Kepe liikkui melko matalana mutta eteni koko ajan ilman erillisiä apuja luokseni ja perillä se alkoi tutkimaan paikkoja hieman lisää että missäs sitä oikein ollaan.

Pimeän huoneen jälkeen Kepe laitettiin lyhyellä kettingillä seinään kiinni ja minun piti siirtyä sivuun ettei Kepe näe minua. Toinen tuomari hyökkäsi Kepen kimppuun ja Kepe oli kuulema odottanut niillä jalansijoillaan kun mihin se oli jäänyt hyökkäävän tuomarin tullessa lähemmäs. Taas pari metriä ennen kuin tuomari oli Kepen luona alkoi se itsensä puolustamisen. Tuomarin muututtua kivaksi taas Kepe lopetti puolustamisen ja sain mennä hakemaan koiran pois. Tuomari kommentoi Kepellä olevan varsin pieni reviiri ja se luottaa ihmisiin selkeästi ja alkaa puolustautua vasta kun se toteaa että se on todella aiheen. Yksin ollessaan se oli kuulema hieman pidätellyt itseään ettei ollut aivan hampaat irvessä haukkunut, tuomarin mukaan sekin oli vain sitä että se haluaa uskoa ihmisestä edelleen parasta.

Lopuksi oli ampumiset ja ilmeisesti Kepen mielestä melkein paras vaihe testiä. Ensimmäinen laukaus ammuttiin kun kävelin kohti ampujaa, jatkoin matkaa ja seuraava laukaus tuli kun olin pysähtynyt. Tuomarit nauroivat että vaikka edelliset tehtävät olivat sitä paineistaneet niin kun eka laukaus tuli, oli koira kasvanut n. 20cm korkeutta ja ilme oli sanonut ”JES, kohta tippuu!” Molempien ampumisten ajan Kepe oli edessäni ja remmi pysyi löysänä, Kepe innostui mutta ei rynnistänyt mihinkään. Tuomarit pyytelivät Kepeltä kovasti anteeksi huonoa ampujaa kun tällä kertaa ei noutoon päästy 🙂

Summa summarum: Tuomarit sanoivat että vaikka Kepe paineistuu ja on pehmeä niin silti siltä löytyy se moottori, joka saa sen toimimaan. Ilmeisesti taisteluhalu on osa tätä moottoria, joka saa aikaan sen ominaisuuden Kepessä että vaikka on jännää niin on tutkittava mikä olikaan se säikähdyksen syy jne. Kuulema ihan harrastuskoiran vikaa siinä on ja erityisesti lämmitti mieltä tuomarien kommentti että olemme selkeästi hyvä tiimi Kepen kanssa, lisäksi ohjaaja sai omasta käyttäytymisestä +3 😀 (harmittaa vain kun en saanut omaa arvostelupaperia mukaani..) Siis jos Kepe säikähtää, itse en reagoi asiaan ja lähde voivottelemaan asiaa ja se auttaa Kepeä tajuamaan että eihän se mikään ollutkaan, elämä jatkuu ja suunnataan taas seuraaviin seikkailuihin 🙂

Tempperamenttia pojalta myös löytyy ja se ehtii tuomarin sanojen mukaan havainnoimaan niin tippuvan lehden, pyörivän tynnyrin kuin takana olevan yleisön liikkeet, lisäksi sillä on vikkelät jalat ja se tietää sen itsekin ja luottaa että niillä pärjää melko pitkälle 🙂 Ja nuo sanat kuullostivat niin tutulle. Tuomari sanoikin että Kepen tarkkaavaisuus on varmasti hyvä metsällä kun se havainnoi mihin pudotukset tulee ja se on kyllä totta, harvoja on ne tilanteet, joissa Kepeltä olisi jäänyt pudotus markkeeraamatta.

Toisin sanoen, tuomarit totesivat Kepen sellaiseksi millaiseksi olen itse Kepen mieltänyt. Pehmeyttä löytyy pohjalta, tunteellinen-sanaakin taisi tuomarit käyttää mutta sillä on se tärkeä eteen ajava moottori sisällä, ja sen avulla Kepe pitää itsensä kasassa ja kykenee toimimaan paineenkin alla tilanteen vaatimalla tavalla. Tuon toimivan moottorin ja varmasti myös tekemisen innon takia ilmeisesti Kepe kestää esim tiukemmankin komentamisen eikä sen kanssa ole tarvinnut varoa koskaan pehmeyttä koulutuksessa. Tuomari sanoikin mielestäni varsin osuvasti että Kepe kyllä yrittää välillä paukutella niitä henkseleitään, vaikkei ne henkselit ehkä kovin isot ole, mutta yritystä ja tahtoa löytyy 😉 Lisäksi Kepestä löytyy vilkkautta ja tempperamenttia ja taisteluhalua myös, vaikka itse en osannut tiettyjä ominaisuuksia suoraan tuohon sanaan liittää, tuomareiden mukaan taisteluhalu on se voima, joka saa koiran liikkumaan pisteestä A pisteeseen B ja tutkimaan ne omituisetkin jutut omin avuin, ilman suuria apuja. Minun sanallisia apujanihan se ei missään tehtävässä tarvinnut. Mielenkiintoinen kokemus siis 🙂

Kuvia – Pictures

Sukutaulu – Pedigree

Fireheart Hopalong Casidy Intuch Fin Mva Such mv-98 v-00 evv-06 Siphra’s Indiana Jones SUCH Rödrävens Björnbär
Dual SBIS Int & Fin & Est Ch NordW-97 W-01 Westerlea’s Tornado At Siphra
Fireheart Elysee Rouge FIN MVA FIN JVA Nordwart Kassandros
Hedera’s Honeybunny
Picnic Funny-Penny DK MVA D MVA LP1 Hyflyer’s Invincible Max CAN & US CH Harbourlights Rip Tide
Hyflyer’s Foxy Roxanne
FIN MVA Nordwart Sheena Rödahunds Bus-Börje Mas-son
Harbourlights Pick Up Sticks