Kepe

Ilmoitin Kepen testiin hetken mielijohteesta kun kuulin tollereiden testissä vapautuneen yhden paikan viikkoa ennen testiä. Testipäivänä Kepe oli ensimmäinen koira. Testin alkuun toinen tuomareista kyseli mitä koiran kanssa on touhuttu ja onko kisattu jossain lajissa, jne. Sitten oli leikityksen vuoro, leikitys tapahtui Kepillä ja olin varma ettei Kepe lähde mihinkää keppileikkiin kun ne on muutenkin tylsiä mutta niin vain se olikin ihan kivaa Kepen mielestä ja intoutuipa se hieman kevyeen vetoleikkiinkin, kevyeen vain toki, tuomarikin kommentoi että hellä ote kuten noutajalla pitääkin olla.

Seuraavana oli kelkkatesti. Kelkkaa vedettiin nykäyksin nurmikentän rajasta kohti meitä ja lopulta aivan minun jalkoihini. Kepe aloitti heti kelkan lähtiessä liikkeelle ”urrrr – vuh – urrrr – vuh” äännähdykset odotetusti. Näin se toimii muutenkin kun se toteaa jonkun olevan varsin epäilyttävä. Aluksi Kepe piti tuota ääntä sivullani seisten mutta kelkan tullessa lähemmäksi alkoi se haukkua kovempaa ja siirtyi hieman taemmaksi en tiedä miten se siellä poukkoili kun oma katseeni piti olla vain kelkassa. Mitää kovia nykäyksiä en kuitenkaan kädessäni tuntenut. Kelkan ollessa vieressä siirryin aivan varpaat kiinni kelkkaan ja Kepe tuumaili tilannetta jostain takaani. Sitten tuomari pyysi siirtymään toiselle puolelle kelkkaa ja kun siirryin sinne Kepe loikki perässä ja tuli moikkaamaan kelkassa olevaa ”ukkoa” nuolemalla sitä piposta vaikkakin sitä vielä jännitti omituinen otus 🙂

Seuraavaksi Kepelle vaihdettiin lyhyt remmi ja kävelin sen kanssa hiekkakentällä kunnes toinen tuomari aloitti hyökkäyksen kentän reunalta ja minun piti pysähtyä. Kepe katseli hyökkääjää seisten minun vieressäni ja heiluttaen häntää ”kivalle” tuomarille ;-D Kun tuomari oli melko lähellä (olisiko ollut jotain vajaa 5m) totesi Kepe että ehkä se ei olekaan niin kiva ja alkoi haukkumaan. Ensin se haukkui sivullani ja siirtyi hieman taemmas tuomarin tullessa hieman lähemmäs mutta kun tuomari tuli vielä lähemmäs siirtyi Kepe minusta katsottuna etuviistoon tuomaria kohti (totesi ilmeisesti että, jos mamma ei tee mitään, niin hänen ilmeisesti pitää). Tuomari muuttui kiltiksi ja otti Kepen mukaansa. Kepe lähti mukaan mutta hieman karttoi omituista tyyppiä, tuomarin laittaessa Kepen istumaan minua kohti ja siirtyessä itse sivuun, vaihtoi Kepe rintamasuunnan tuomaria kohti, jolloin toinen, minun luonani ollut, tuomari naureskeli että näköjään se totesi että tuota pitää pitää hieman silmällä. Seuraavaksi sain kutsua Kepeä ja sieltä se juoksi iloisena takaisin luokseni.

Seuraavaksi oli lisää pelotteluja tiedossa haalarin ja tynnyrin muodossa. Ensin kävelin talon reunaa pitkin ja kulmalle päästyä maasta kiskaistiin hieman koliseva haalariviritys ylös. Kepe säikähti, mutta pyrki heti perään haistelemaan sitä, kuitenkaan en saanut vielä pysähtyä vaan jatkoimme matkaa toista talon sivua pitkin ja meidän perään vieritettiin koliseva tynnyri, jota Kepe säikähti enemmän kuin haalaria. Jatkoimme matkaamme ja kiersimme heti talon ympäri takaisin pelottelupaikoille. Haalarin kohdalla Kepe kulki remmi löysällä kuitenkin niin että minä olin selkeästi haalarin ja sen välissä. Tynnyrille tultuamme minun piti istua sen päälle, Kepe jäi remmin mitan päähän ihmettelemään mutta tuli sitten jännityksestä huolimatta haistamaan omituista kapistusta.

Sitten vuorossa oli pimeä huone. Menin toisen tuomarin kanssa pukuhuone+sauna-tilaan ja huhuilin Kepeä perääni. Sitten istuin saunan perälle alalauteille ja valot sammutettiin. Kepe tuli sisään toisen tuomarin kanssa ja aloitti etenemisen minua kohti. Kepe liikkui melko matalana mutta eteni koko ajan ilman erillisiä apuja luokseni ja perillä se alkoi tutkimaan paikkoja hieman lisää että missäs sitä oikein ollaan.

Pimeän huoneen jälkeen Kepe laitettiin lyhyellä kettingillä seinään kiinni ja minun piti siirtyä sivuun ettei Kepe näe minua. Toinen tuomari hyökkäsi Kepen kimppuun ja Kepe oli kuulema odottanut niillä jalansijoillaan kun mihin se oli jäänyt hyökkäävän tuomarin tullessa lähemmäs. Taas pari metriä ennen kuin tuomari oli Kepen luona alkoi se itsensä puolustamisen. Tuomarin muututtua kivaksi taas Kepe lopetti puolustamisen ja sain mennä hakemaan koiran pois. Tuomari kommentoi Kepellä olevan varsin pieni reviiri ja se luottaa ihmisiin selkeästi ja alkaa puolustautua vasta kun se toteaa että se on todella aiheen. Yksin ollessaan se oli kuulema hieman pidätellyt itseään ettei ollut aivan hampaat irvessä haukkunut, tuomarin mukaan sekin oli vain sitä että se haluaa uskoa ihmisestä edelleen parasta.

Lopuksi oli ampumiset ja ilmeisesti Kepen mielestä melkein paras vaihe testiä. Ensimmäinen laukaus ammuttiin kun kävelin kohti ampujaa, jatkoin matkaa ja seuraava laukaus tuli kun olin pysähtynyt. Tuomarit nauroivat että vaikka edelliset tehtävät olivat sitä paineistaneet niin kun eka laukaus tuli, oli koira kasvanut n. 20cm korkeutta ja ilme oli sanonut ”JES, kohta tippuu!” Molempien ampumisten ajan Kepe oli edessäni ja remmi pysyi löysänä, Kepe innostui mutta ei rynnistänyt mihinkään. Tuomarit pyytelivät Kepeltä kovasti anteeksi huonoa ampujaa kun tällä kertaa ei noutoon päästy 🙂

Summa summarum: Tuomarit sanoivat että vaikka Kepe paineistuu ja on pehmeä niin silti siltä löytyy se moottori, joka saa sen toimimaan. Ilmeisesti taisteluhalu on osa tätä moottoria, joka saa aikaan sen ominaisuuden Kepessä että vaikka on jännää niin on tutkittava mikä olikaan se säikähdyksen syy jne. Kuulema ihan harrastuskoiran vikaa siinä on ja erityisesti lämmitti mieltä tuomarien kommentti että olemme selkeästi hyvä tiimi Kepen kanssa, lisäksi ohjaaja sai omasta käyttäytymisestä +3 😀 (harmittaa vain kun en saanut omaa arvostelupaperia mukaani..) Siis jos Kepe säikähtää, itse en reagoi asiaan ja lähde voivottelemaan asiaa ja se auttaa Kepeä tajuamaan että eihän se mikään ollutkaan, elämä jatkuu ja suunnataan taas seuraaviin seikkailuihin 🙂

Tempperamenttia pojalta myös löytyy ja se ehtii tuomarin sanojen mukaan havainnoimaan niin tippuvan lehden, pyörivän tynnyrin kuin takana olevan yleisön liikkeet, lisäksi sillä on vikkelät jalat ja se tietää sen itsekin ja luottaa että niillä pärjää melko pitkälle 🙂 Ja nuo sanat kuullostivat niin tutulle. Tuomari sanoikin että Kepen tarkkaavaisuus on varmasti hyvä metsällä kun se havainnoi mihin pudotukset tulee ja se on kyllä totta, harvoja on ne tilanteet, joissa Kepeltä olisi jäänyt pudotus markkeeraamatta.

Toisin sanoen, tuomarit totesivat Kepen sellaiseksi millaiseksi olen itse Kepen mieltänyt. Pehmeyttä löytyy pohjalta, tunteellinen-sanaakin taisi tuomarit käyttää mutta sillä on se tärkeä eteen ajava moottori sisällä, ja sen avulla Kepe pitää itsensä kasassa ja kykenee toimimaan paineenkin alla tilanteen vaatimalla tavalla. Tuon toimivan moottorin ja varmasti myös tekemisen innon takia ilmeisesti Kepe kestää esim tiukemmankin komentamisen eikä sen kanssa ole tarvinnut varoa koskaan pehmeyttä koulutuksessa. Tuomari sanoikin mielestäni varsin osuvasti että Kepe kyllä yrittää välillä paukutella niitä henkseleitään, vaikkei ne henkselit ehkä kovin isot ole, mutta yritystä ja tahtoa löytyy 😉 Lisäksi Kepestä löytyy vilkkautta ja tempperamenttia ja taisteluhalua myös, vaikka itse en osannut tiettyjä ominaisuuksia suoraan tuohon sanaan liittää, tuomareiden mukaan taisteluhalu on se voima, joka saa koiran liikkumaan pisteestä A pisteeseen B ja tutkimaan ne omituisetkin jutut omin avuin, ilman suuria apuja. Minun sanallisia apujanihan se ei missään tehtävässä tarvinnut. Mielenkiintoinen kokemus siis 🙂